Desperado

http://www.hit-country-music-lyrics.com/johnnycashlyrics-desperado.html

Desperado, why don't you come to your senses?
You been out ridin' fences for so long now.
Oh, you're a hard one,
But I know that you've got your reasons.
These things that are pleasin' you,
Can hurt you somehow.

Don't you draw the queen of diamonds, boy,
She'll beat you if she's able.
Know the queen of hearts is always your best bet.
Now it seems to me, some fine things,
Have been laid upon your table.
But you only want the things that you can't get.

Desperado, oh, you ain't gettin' no younger:
Your pain and your hunger, they're drivin' you home.
And freedom, oh freedom,
Well, that's just some people talkin'
Your prison is walking,
Through this world all alone.

And don't your feet get cold in the winter time?
The sky won't snow, the sun won't shine
It's hard to tell the night time from the day
You're loosin' all your highs and lows
Ain't it funny how the feeling,
Goes away?

Desperado, why don't you come to your senses?
Come down from your fences, and open the gate
It may be rainin', but there's a rainbow above you,
You better let somebody love you,
You better let somebody love you,
You better let somebody love you,
Before it's too late.

---------------------------------------

Pitkästä aikaa taas kirjoitellaan. Syyt löytyy ylhäältä aikas tarkasti. Liikaa viunaa ja pahaa mieltä.

Tämä vuosi meni sitten ilman naista, poislukien pari ulkomaanpokaa. Syy lienee peilissä, missäpäs muuallakaan. Jotta elämä jatkuisi - hieman positiivisimmissa merkeissä - niin alkakoon uusi vuosi ilman alkoholia. Nyt puhutaan siis huomisesta Uudenvuodenaatosta. Sen saan sentään viettää rakkaan tyttäreni ja vanhempieni seurassa :)

Näköjään syyskuussa olen viimeksi muistanut blogiani täytellä. Hetken jo ajattelin, että luovun koko touhusta, mutta sitten päätinkin muuttaa aihetta hiukaan toiseen suuntaan. Vaikka se kunkin elämänsä nainen varmasti on tavoittelemisen arvoinen juttu, niin sellaisen etsimisestäkään ei ole mitään hyötyä, ellei osaa pitää siitä kiinni ja rakastamaan niin myötä, kuin vastamäessä. Ja lällyltähän tämä kuulostaa, mutta jotta jotain muuta voi rakastaa, niin ensin pitää osata rakastaa itseänsä. Lällyä ja itsestään selvää, kyllä, mutta niin pirun vaikeaa toteuttaa. Eli seuraavien kuukausien nöyrä tavoite on oppia katsomaan "peiliin" ja nähdä siellä jotain rakastamisen arvoista.

Oikeasti.

Wall Streetillä myrskyää...

Onpas niin herttaisen kivaa lukea kun rahoitusmarkkina syöksyy kohti auringonlaskua. Vai onko siellä kuitenkin nousemassa uusi varallisuusaurinko aamukoitteessa?

Oi ihanaaa

kun ei ole rahaaa...

se jotenkin niin rimmaaa...!

Helsingissä tuli nyt sitten vierailtua. Oli aika päihteellinen retki, alkaen Kustaa Vaasasta, jatkaen sitten Roskapankkiin ja siitä raitiovaunulla kohti Juhlapaikkaa. Ilta oli hieno puitteiltaan ja kaikesta lopulta sattuneesta saan vain itseäni syyttää taikka sadatella. Harmittaa silti, etten ehtinyt ensimmäiseenkään rööperin vanhaan olutmestaan...Sentään Elitessä sain kunnian vierailla, ensin kertaa elämässäni. Se saa maksaa, joka tilaa maksaa;)

Mutta sitä naista ei edes yritetty hankkia - edes yöllistä naista. Tai hetken verran kävin neitiä puhuttamassa, mutta jouduin muihin puuhin. Eli oma vika. Ruma ja tyhmä puolituttuni hoiti tämänkin saaliin. Parempi, että joku muu hoitaa nämä etäpanot. Olenhan sentään vakavalla mielellä liikkeellä!

Nyt olisi edessä mökkiviikonloppu miespuolisten ystävien seurassa. Aikomus keittää rapua ja saunottaa miestä. Luvassa toivottavasti myös kalastushenkisyyttä ja ehkä joku urhea myös puolukkametsäänkin lankeaa.

SM-liiga on kirjoittajan mieleen. Onneksi on muutakin aktiviteetia kuin runkkaaminen!

Huomenna sitten Helsinkiin. Tai Stadiin, kuten paikallinen sen ilmaisisi.

Naisia tällä piäkaupungin matkalla tuskin tapaan siinä mielessä. Olen onnellinen ja hyvin päihtynyt mies. Tästä syystä lopetan raporttini tähän. Vaikka eipä sillä väliä...kun kukaan ei kuuntele...tahi lue. Hullua olis jos lukisikaan. Jouluun mennessä ehkä sorrun mainospostitukseen...

Kallioon ja sieltä läntiseen Helsinkiin. Suunnitelma on lyhyt.

Uusi elämä ei sitten alkanutkaan niin auvoisasti...

Päihteellisesti meni torstaikin. Jopa työelämä perjantaina kärsi moisesta kimpoilusta.

Vaan minkäs teet? Päihdevalvojaanko pitäisi ottaa yhteyttä ja selvitellä tilannetta? Vaan kun ei kehtaisi vieraillekaan puhua...

Ja vanha tuttu päihdevalvoja ehti jo mennätalvena kuolla päihteisiin. Kettuko ollut kanatarhan vahtina? Rauha hänen sielulleen toki.

Viikonlopun olen pyhittänyt suunnittelutyölle:

Jos miehen - eli allekirjoittaneen - tulee tarjota seuraavaa:
-joviaali
-kultturelli
-urheiluilullinen
-erähenkinen
-kallio(HKI)henkinen
-melko raitis (?)-
-akateeminen
-hoikka
-lapsekas&valmis lapsellisuuteen
-seksuaalisesti vapautunut,

Aika paljon luvattu, mutta silti en välttämättä osaa luistella, ajaa moottoripyörällä tai käydä rock-festareilla (ok - noi edellisetkin vielä menee). Balettiin en kuitenkaan helpolla taivu- hevillä tuskin saa edes oopperajuhllille.

Näinollen neidoin tulee vähintääkin olla seuraavaa:
-hoikka
-nuorekas
-kaunis
-tykkää edes joskus lähteä lenkille, rullisteleen, hiihtämään, luisteleen, laskemaan&lautailemaan
-seksuaalisesti vapautunut - eli saa panna takaapäinkin (tämä ei muuten niposukupolven parissa ole ihan saletti optio)
-juo mielellään viinaa edes silloin tällöin
-olisi hienoa jos päässä olisi muutakin kuin hiuksia - akateemisuutte ei kai toki enää kannata vaatia, saati pyytää - sillä sapluunalla saa vain traumatisoituneen ja moniongelmaisen kasvissyöjän joka ei halua mennä metsään, koska siellä on "ötököita ja käärmeita". Ja kuka oikeasti osaa tehdä tofusta hyvää ruokaa?
-ei kissaa tai koiraa (kuka täysipäinen hankkii seuraolennoksi "kakkakoneen" - oikeasti?)
-kultakala tai vastaava terraario-otus käy lemmikiksi - jos pakko olla lemmikki
-lapsi käy sattuneesta syystä varsin hyvin - ei enemmän kuin yksi mielellään kuitenkaan kiitos.

Eli tiukkaa on vaatimustaso.

Toistaiseksi kaikki on siis kuin ennenkin.

Mies on kotona ja suunnittelee.

Jos tuo paikallinen kansalaisopisto vielä järjestäisi kursseja vaikka epsanjan kielessä (järjestäähän se, mutta onko ilm. aika jo mennyt??), niin sinnekin voisi mennä ja rikkoa kaavaa. Toisaalta kammottava ajatus mennä vielä töiden jälkeen jonnekin itsemaksettuun tilaisuuteen opiskelemaan kieltä, jota ei välttämättä koskaan edes tarvitse. Varsinkaan jos elämänkumppanin saatuaan tuskin enää koskaan pääsen espanjankieliseen maahan kielitaitoaan harjoittamaan.

Ehkä parempi vaan hankkiutua punttisalille? Mutta mitä hyötyä siitäkään on naismarkkinoilla, kun syksy painaa päälle ja kaikilla on niin paljon vaatetta, ettei mikään näy kumminkaan....?

Ehkä menen ensi viikonloppuna "isolle kirkolle" ja siirrän siten Neidin hankintaa tuonnemmaksi. Hamlet-ravintola muistaakseni oli entisaikoina jonkinlaisen saantipaikan maineessa. Tietenkään sieltäkään en koskaan paikkakunnalla asuessani saanut, mutta ehkä minulla nyt on "ulkopaikkakuntalaisetu" (tämä pano ei varmasti jää nurkkiin roikkumaan - muualta kun on).

Kirjoittaminen on aika vaikeaa - varsinkin humalassa. Kuinka saisin rikki kookospähkinän...eikun siis sujuvaa tekstiä aikaiseksi?

Son of a bitch! Kirjoitan vaikka blogia sitten...

Kun ei heru, niin sitten ei heru. Ei heru sitten millään!

Suomalaisten seksinharrastaminen on laskussa, sanoo dosentti. Joo, aattelepa omalle kohalle! Viimeksi on seksiä herralle herunut Suomen rajojen sisäpuolella joulukuussa 2007. Siitä lienee siis jo kahdeksan kuukautta. Olisin melkein voinut vaikka lapsen hankkia tässä ajassa ja nettovaikutus olisi ollut seksin suhteen suunnilleen sama...Tosin raskaanaolevat naiset haluaa kai yleensä seksiä enemmän kuin heidän tulevan lapsensa isät.

Eli ilman paria ulkomailla tavattua neitiä, herra olisi tumputtanut jo 8kk lähes päivittäin. Tilanne on paitsi kestämätön, myös uusi, joten sitä lienee syytä hieman analysoida.

Taustoista mainittakoon seuraavaa: Kirjoittaja on kolkyt jotain mies, mielestään ihan komeakin, joskaan en mikään ns. panokone. Partnereiden määrän laskemisen herra lopetti jo muutama vuosi sitten, lukema taisi jäädä jonnekin välille 70-90. Mahdollisesti ehkä. Entisten partnereiden määrä ei ole juurikaan oleellinen tieto, muuten kuin alleviivaamaan eroa tämän panomiehen kertomukseen. Palattakoon tähän vielä myöhemmin, kun tarinan alustus on saatu jotensakin alkuun.

Verraten pieni partnereiden määrä selittynee osaksi sillä, että partnereiden suhteen olen ainakin mielestäni pyrkinyt korvaamaan määrän laadulla. Mutta silti kaikken eniten olen ehkä kuitenkin arvostanut helppoutta ja mutkattomuutta. Juuri tästä syystä ns. vakiopano on aina yleensä ollut preferenssissä ykkösenä, ja usein jopa saatavilla. Tämä taas on johtanut siihen, että useanakin baari-iltana olen voinut keskittyä vaikka riehakkaaseen kännäilyyn tai älylliseen keskusteluun (miksei molempiinkin), sen sijaan että olisi tarvinnut esittää ymmärtävänsä jonkun heliametronomin aivoituksia.

Nyt olen kuitenkin tullut ilmeisesti siihen pisteeseen, missä seksiä ei enää ravintolasta heru, ja vakipanot ovat joko hankkineet miehen tai vaihtaneet puhelinliittymää. Millään keinolla ei ole siis herunut viimeiseen kahdeksaan kuukauteen. Olen yrittänyt olla selvänä, kohteliaana ja vain hiukan liian päällekäyvänä. Tämä lienee se kulminaatiopiste, missä normikansalainen viimeistään avioituu ja siirtyy yöjuoksijasta wanna-be syrjähyppääjäksi (joskin ilmeisen huonoksi sellaiseksi?).

Koska kuitenkin pohjimmiltani olen perhekeskeinen ihminen, tai niin ainakin uskoisin, olen päättänyt etsiä oikean naisen, sellaisen yhden ja ainoan - kuten laulussakin sanotaan. En tokikaan hanki sitä (häntä?), koska uskoisin romanttiseen tai pyyteettömään rakkauteen vaan yksinkertaisesti siksi, että lienee se hetki käsillä, jolloin poikamieselämä on menettänyt lähes ainoan etunsa parisuhde-elämään - vireän ja vaihtuvan seksuaalisuuden. Myöskin perheenperustamismielessä perusrahattomuus ja -vallattomuus ei ole potentiaalisen kohderyhmän - noin kolmekymppiset naiset - suosiossa enää kovinkaan pitkään, jos kohta enää lainkaan.

Eli vaimo pitäisi laittaa!

Helpommin sanottu kuin tehty, toden totta. Naisen on sentään ennen saanut asettumaan taloksi kohtuullisen vaivattomasti, mutta neidon pysyminen olisi vaatinut ainakin seuraavia merkittäviä uhrauksia:
-jonkinasteista tai jopa merkittävääkin raitistumista
-rahan käytön järkeistämistä (liittynee oleellisesti edelliseen kohtaan)
-kulttuuriharrastuksista kiinnostumista (tai edes niihin raahautumista)
-hmm - VaDe vaivaa? Tämä lista täydentyy vielä ajan kanssa...

Nyt siis vaikuttaa pelkän neitomateriaalin hankkiminen jo ponnistukselta, saati yllä olevan "kunnollistamisohjelman" menestyksekäs läpikäyminen. Mutta siitä seuraavalla kerralla lisää.